EU:n perimmäinen tehtävä on luoda ja ylläpitää rauhaa. Vasta tämän jälkeen pääsevät nousemaan vapaus, vakaus ja vauraus. Rauha ei ole itsestäänselvyys: sitä on rakennettava ja luotava joka päivä uudelleen. Puolen vuosisadan rauhanaikamme on länsimaisen sivilisaation historiassa vain pieni tuulahdus. Ja tämäkin "rauhanaikamme" on jo nähnyt Jugoslavian hajoamissodat ja kyvyttömyytemme auttaa Ruandan kansanmurhan edessä. Rauhantyö on vasta alussa.
Turkki, Ukraina ja Moldova eivät vielä täytä jäsenyyskriteerejä. Mutta nämä maat tarvitsevat EU-toivon säteen pimeän tunnelin päähän. Toivo tuo kansalaiset yhteen kehittämään yhteiskuntia demokraattisemmiksi, vapaammiksi ja vauraammiksi. Ilman EU-valoa nämä maat ovat tuuliajolla ja alttiina kielteisille vaikutuksille, olipa sitten kyseessä neuvostotyylinen kommunismi Moldaviassa, Venäjän vehkeilyt Ukrainassa tai ääri-islamilaiset kansankiihottajat Turkissa.
94 prosenttia EU-kansalaisista on Natossa – 6 prosenttia ei. Käytännössä vain Nato kykenee puolustamaan eurooppalaista rauhaa. EU:lla on kuitenkin myös suuri merkitys: EU on ainutkertainen valtioiden tiimi, joka mosaiikkimaisuutensa ansiosta voisi helposti auttaa kriiseissä. Ilman sotilaallista uskottavuutta EU kuitenkin on kuin hampaaton koira. Siksi EU:n ja Naton täytyy lähentyä. Suomi uskoo, ettei pommi kahdesti samaan paikkaan putoa, ja kieltäytyy ottamasta palon estävää vakuutusta.