Oikeus elää, oikeus syntyä
01.08.2005
Keskisuomalainen-lehdessä elokuussa 2005
Televisiouutisissa valitettiin, ettei sikiöseulonnassa tasa-arvoisuus toteudu Suomen eri puolilla, vaan virheellisiä lapsia pääsee syntymään siellä missä sihti ei ole tiuha. Seulonta-sana sai ihoni kananlihalle: kenen oikeudella ja millä kriteereillä valikoimme ne ihmislapset jotka saavat jatkaa elämäänsä? Vaikka toiminta onkin puettu lääketieteen kaikkivoipaan verhoon, niin sen pohjana on oppi rodunjalostuksesta. Puutteita, vammaisuutta ja sairautta ei hyväksytä. Erilaisuus pelottaa. Luulemme, että vain täydellinen on kaunista. Kuolemaa emme halua kohdata, emmekä kärsimystä kantaa. Muistan suuren perheen köyhän äidin, jolla oli useampi kehitysvammainen lapsi. Saatuaan äitienpäivänä tunnustusta, hän totesi: ”Ei minulla ole sairaita lapsia, minulla on vain erilaisia lapsia!” Arvostan tätä äitiä enemmän kuin yhtään poliitikkoa. Hän todisti omalla elämällään humanismista, joka antaa jokaiselle Luojan luomalle ainutlaatuisen ihmisarvon.
Elämällä ei ole ennakkoehtoja kromosomimäärille, älykkyydelle tai taidoille. Vain me ihmiset korotamme rimaa lähimmäisillemme, koska ymmärryksemme ihmisyydestä on veteen piirrettyä viivaa. Elämä on arvo sinänsä. Elämän kukkameressä ei voi olla yhtään väärän väristä kukkaa ja jokainen uusi väri lisää sen loistoa. Hauraimmat lehdet ovat kauneimmat, koska niiden läpi kuultaa valo tuonpuoleisesta. Tiede on sokeuttanut meidät ja olemme humaltuneet vallastamme ottaessamme oikeuden itsellemme päättää viattoman lähimmäisemme elämästä. Colosseumilla käännettiin peukalot alas, nyt riittää tekstiviesti lääkärille: ”Minä en halua sitä lasta.” Pidämme tätä edistyksenä – omenansyöntikielto ei koske enää meitä. Puolustelemme tekojamme, mutta jätämme vastaamatta ainoaan oleelliseen kysymykseen: ”Onko tämä humanismia?” Kaiken keskipisteenä on minä itse ja minun haluni, jotka peräsimetön politiikka on muuttanut oikeuksiksi.
Ranskassa lasten kuolleisuus 1700-luvulla ja nyt ovat täsmälleen samat. Silloin he kuolivat tauteihin, nyt taas jo ennen syntymää omien vanhempien päätöksellä. Maailma marssii päälaellaan. Todellinen tasa–arvo ja tärkein ihmisoikeus toteutuvat siellä missä lapsi saa syntyä. Kiitän vanhempiani. Elämän arvo ei riipu sen pituudesta ja avuttominta on varjeltava eniten. Aikamme suurin ongelma on rakkauden puute; auttakaamme isiä ja äitejä rakastamaan lastaan surmaamisen sijaan! Abortin myötä sisältämme kuolee herkkyys nähdä elämä lahjana ja ihmeenä. Kyynisyys sumentaa näkömme, emmekä näe Down-lapsen silmien vilpittömyyttä ja rauhantekijän katsetta. Politiikassa lajittelemme ihmiset oikea- ja vääräuskoisiin, mutta Down-lapsi opettaa meitä myötätuntoon ja lähimmäisemme kohtaamiseen. Meistä, toinen toistamme pienemmistä taapertajista muodostuu ihmisperhe. Voimmeko rakentaa tulevaisuuttamme hiekalle, joka on kostunut syntymättömien lasten kyynelistä?
Sivuston toteutti
