EU:n rautatiemania tuhlaa rahojamme
14.03.2006
Ari Vatanen Financial Timesissa 14.3.2006: "Europe's Mania for Railways is Wasting Our Money"
Tiistaina 14.3. Financial Timesissa julkaistussa kirjoituksessaan europarlamentaarikko ja "Mobility for Prosperity in Europe" -järjestön puheenjohtaja Ari Vatanen tuulettaa luutuneita käsityksiä EU:n liikennepolitiikan kehittämisestä. EU:n liikennepolitiikan keväällä julkaistavan välitarkastuksen alla Ari Vatanen haluaa nostaa esille kysymyksen liikennepolitiikan suunnasta. Lähtökohtana tulee olla kustannustehokkaan yhteiskunnan rakentaminen ja siten Euroopan hyvinvoinnin turvaaminen. Ari Vatanen pitää Suomea varoittavana esimerkkinä vinoutuneesta liikennepolitiikasta: "Suomessa tieliikennettä verotetaan vuosittain 7 miljardin euron edestä, josta se saa takaisin noin 10 prosenttia. Tämä puhuu jyrkästi rautatieliikennettä vastaan, joka selviytyy vain massiivisten tukien avulla", Vatanen huomauttaa.
FT-artikkelin suomenkielinen käännös
EU:n rautatiemania tuhlaa rahojamme
Taloustieteilijä JK Galbraith on sanonut: "Sovinnainen viisaus koostuu ajatuksista, joita arvostetaan niiden hyväksyttävyyden vuoksi." Liikenneajattelu on täynnä sovinnaisia viisauksia. Tässä vain muutama: maantieliikenne on ajautumassa umpikujaan ja tilalle on löydettävä toinen ratkaisu; teillä on liikaa kuorma-autoja; tavarat tulee kuljettaa raiteilla; lisääntyvän tie- ja lentoliikenteen seuraus on ilman laadun jatkuvan heikentyminen; lentoliikenne on meluisaa; Euroopan rajat ovat liikenteen pullonkauloja.
Kaikki nämä ovat houkuttelevia ajatuksia, jotka jaetaan lähes yksimielisesti. Mutta ne eivät kestä analyysia. Valitettavasti Brysselissä ne on nielaistu sellaisenaan ja Euroopan unioni kärsii jo seurauksista.
Ei ole sattumaa, että maantieliikenne on yleisempää kuin koskaan ennen. Niistä 1 100 miljardista eurosta, joita yksityishenkilöt ja yritykset käyttävät vuosittain maaliikenteeseen 15 vanhassa EU-jäsenmaassa, 1 050 miljardia menee maantieliikenteeseen ja vain 50 miljardia raide- ja vesiliikenteeseen. Tähän suosioon on erittäin hyvä syy. Ovelta ovella ulottuvan verkoston ja kääntyvien etupyörien yhdistelmä tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet saumattomaan logistiikkaketjuun. Ollakseen globaalisti kilpailukykyisiä eurooppalaisten yhtiöiden tarvitsee erikoistua yhä arvokkaampiin tuotteisiin, jotka toimitetaan ilman turhaa varastointia. Lento- ja maantiekuljetukset ovat korvanneet jäykät ja tuhlaavat kuljetustavat.
Tämä koskee sekä tavara- että matkustajaliikennettä. Raiteilla tapahtuvat tavarakuljetukset rajojen yli liikkuvat hitaammin kuin suomalaiset jäänmurtajat ja niiden osuus jää väkisin lilliputtimaiseksi. Tavaravaunut kulkevat alle 11 miljardia km vuosittain, kuorma-autot ja pakettiautot vastaavasti 700 miljardia kilometriä. On itsepetosta pyrkiä, veronmaksajien kovalla kustannuksella, siirtämään liikennettä maanteiltä rautateille.
Maanteihin sijoittaminen on ratkaisevan tärkeää tulevan kasvun kannalta. Se on myös hyväksi julkiselle taloudelle. Joka vuosi verottaja kerää tieliikenteestä noin 330 miljardia euroa, kun teihin sijoitetaan yhteensä l00 miljardia euroa. Tämä muodostaa jyrkän vastakohdan raidekuljetuksille, jotka eivät tule toimeen ilman voimakasta julkista tukea. UIC:n (International Union of Railways) mukaan tulot matkustajaraideliikenteestä ovat 45 miljardia ja menot 105 miljardia.
Entä turvallisuus? Liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi meidän on tuettava turvallisempia autoja, nykyaikaistettava maantieinfrastruktuuria ja saatava autoilijat noudattamaan liikennesääntöjä. Koska raideliikenteen määrä on vain murto-osa maantieliikenteestä, onnettomuuksia ei voi vähentää yrittämällä siirtää ihmisiä tai tavaroita juniin. Vallitsevat käsitykset ilman laadusta eivät ole sen vakuuttavampia. Moottoreiden ja polttoaineiden parantumisen ansiosta myrkylliset päästöt nykyaikaisesta autosta ovat noin 5 prosenttia siitä, mitä kaksi vuosikymmentä sitten rakennettu auto aiheuttaa, ja noin 10 vuoden kuluttua päästöt ovat lähes olemattomat Euroopan komission mukaan. Meidän on jatkettava ajoneuvojen parantamista, koska maanteille ei ole mielekästä vaihtoehtoa. Mitä lentomeluun tulee, melu Pariisin Charles de Gaulle ‑kentällä on puolittunut liikenteen kaksinkertaistuessa.
Lopuksi, liikenteen määrät ovat merkittävästi pienempiä valtioiden rajoilla kuin valtioiden sisällä. Tämä asettaa kyseenalaiseksi "suuret projektit" kansainvälisten raideyhteyksien parantamiseksi. EU:n osittain rahoittama TEN-T-verkko (Trans-European Transport Network) on sinänsä hyvä ajatus. Ei ole kuitenkaan perusteltua, että kaksi kolmasosaa tästä budjetista menee raideprojekteihin, jotka täyttävät alle 5 prosenttia liikennetarpeistamme. Samassa hengessä Lyonin ja Torinon välinen rautatietunneli esitellään ratkaisuna liikenneruuhkiin; tosiasiassa se on kymmenien miljardien julkisten eurojen vastuutonta tuhlausta. Samaan aikaan tärkeän Galileo-satelliittipaikannusprojektin rahoituksessa on miljardin euron vaje. Prioriteettimme ovat ylösalaisin.
Emme kykene vastaamaan haasteisiin, joita EU kohtaa avoimessa maailmassa, koska jatkamme yhteiskuntamme kustannustehokkaan toimivuuden laiminlyömistä. Logistisen ketjun ongelmaton toimivuus on ratkaisevan tärkeää kilpailukyvyn kannalta. Tämä saavuttamiseksi kaikkia liikennemuotoja tulisi rahoituksessa kohdella tasapuolisesti - asiakas päättäköön. Loppujen lopuksi tärkeää on matkustajien ja tavaroiden kuljettaminen määränpäähän. Lainatakseni Deng Xiaopingia, Kiinan entistä johtajaa: "ei sillä ole väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se vain pyydystää hiiriä".
EU:n liikennepolitiikan väliarviointi osoittaa pian, jatkammeko toimimista väärien ajatusten varassa. Toistaiseksi surullinen vastaus on ollut "kyllä". Mutta nyt monet haluavat ilmaista eriävän mielipiteen. Siksi olen perustanut yhdistyksen, Mobility for Prosperity in Europe, joka pyrkii hälventämään syvään juurtuneita myyttejä ja asettamaan logistiikan etualalle. Yksi asia on varma: Eurooppalaiset ansaitsevat johtajiltaan parempaa.
Ari Vatanen
Kirjoittaja, entinen ralliajaja, on Euroopan parlamentin jäsen
Sivuston toteutti
